Pysähtyminen arjen kiireen keskellä
Vanhemmuuden matkalla päivät seuraavat usein toisiaan, ja ajan kulkua voi olla vaikea hahmottaa. Aamukiire, päivän askareet ja iltarutiinit täyttävät mielen monilla eri yksityiskohdilla. Tämän vilkkaan virran keskellä saattaa joskus huomata päivän vierivän ohitse nopeasti niin, että jäljelle jää vain väsymyksen tunne. Jokaisessa päivässä on kuitenkin aina mukana pieni, mieltä lepuuttava rauhallinen hetki kestostaan riippumatta.
Näiden rauhallisten hetkien havaitsemiseen ja muistamiseen ei tarvita suuria ponnistuksia. Riittää, että nappaa kiinni siitä seesteisestä hetkestä mihin aikaan päivästä tahansa. Kahvikupin äärellä ikkunasta ulos katsotut kaksi minuuttia, lapsen hiljainen hetki kirjojen parissa tai vaikka vain se lyhyt väli, jolloin talo hiljenee täysin, sopivat tähän määritelmään. Näiden hetkien tavoittaminen auttaa katsomaan koko päivää uusin silmin.
Pieni vihko ja yksi lause
Tämän tavan aloittamiseen voi käyttää mitä tahansa kotona valmiina olevaa tavallista vihkoa. Vihkon ei tarvitse olla suuri tai koristeellinen; tärkeintä on, että se pysyy helposti saatavilla. Päivän päätteeksi tai sopivan lyhyen hetken koittaessa päivän aikana riittää, että kirjoittaa yhden ainoan lauseen kyseisen päivän rauhallisimmasta hetkestä. Pitkiä kappaleita tai kaunokirjallisia lauseita ei tarvitse muodostaa, vaan paperille voi merkitä vain muutaman sanan, jotka tuovat kyseisen hetken mieleen.
Muistiinpanoina voi käyttää esimerkiksi lyhyitä lauseita kuten: 'Itapäivällä olohuoneeseen laskeutuneessa auringonvalossa katseltiin pitkään pilviä yhdessä' tai 'Ne viisi minuuttia iltateetä juodessa, jolloin kaikki talon äänet pysyivät paikoillaan'. Tämä käytäntö tekee kirjoittamisesta pakon sijaan päivän mukavimman pienen tauon. Ajan myötä nämä rivit kerääntyvät yhteen ja muuttuvat arvokkaaksi muistoarkistoksi, joka saa hymyilemään myöhemmin menneitä tarkastellessa.
Tavan pitäminen yllä arjessa
Ajatus säännöllisestä tekemisestä joka päivä voi joskus tuntua raskaalta, joten tämän vihkotavan kanssa on parasta välttää täydellisyyden tavoittelua. Jos kirjoittaminen jää yhtenä päivänä väliin, syyllisyyden tunteen sijaan on viisasta vain jatkaa siitä, mihin jäi. Vihkon pitäminen näkyvällä paikalla esimerkiksi keittiötason reunalla tai makuuhuoneen yöpöydällä antaa riittävän visuaalisen vihjeen kirjoittamisen muistamiseksi.
Tämän tavan voi myös jakaa muiden perheenjäsenten kanssa. Illallisella pöydän ääressä tai päivän päätteeksi voi heittää ilmoille kysymyksen: 'Mikä asia teidät rauhoitti eniten tänään?'. Syntyneitä pieniä vastauksia voidaan joskus merkitä vihkoon tai niistä voidaan vain keskustella siinä hetkessä. Tärkeintä on totuttaa mieli havaitsemaan kauneus ja seesteisyys tilanteessa kuin tilanteessa.
Konkreettinen esimerkki ja sovellettava askel
Tänään voi aloittaa valitsemalla vaikkapa aivan tavallisen hetken keittiössä. Illallisen valmistelujen päätyttyä ja paikkojen hieman rauhoituttua voi istahtaa keittiön pöydän ääreen ja kokeilla kirjoittaa päivän seesteisin hetki yhdellä lauseella. Esimerkiksi lause 'Nuo kaksi minuuttia, jolloin kuuntelin ulkoa kuuluvaa sateen ropinaa kahvikuppia pidellessäni, tekivät minulle todella hyvää' on loistava alku.
Seuraavana pienenä askeleena itselleen voi kokeilla laittaa vihkon ja kynän illalla ennen nukkumaanmenoa paikkaan, joka osuu silmiin. Vain kolmen kymmenen sekunnin käyttäminen ennen uneen vaipumista päivän rasitusten jälkeen riittää yhden sellaisen yksityiskohdan kirjaamiseen, joka sai hymyn huulille tai rauhoitti mieltä. Ajan myötä huomaa, kuinka tämä pieni vaiva kehystää päivää ja ohjaa muistia hyvien asioiden äärelle.